Tehdäänkö kissojen ruoasta liian iso numero ja ongelma? Tästä voidaan olla montaa mieltä. Esittelen pari ääripääesimerkkiä.
"Kyllä ne valmistajat tietävät, mikä on kissalle hyväksi. Tuolla Siwassahan on niitä purkkeja, missä on kissan kuva, meidän Mirri syö niitä ja ihan terve se on tähän asti ollut. Kyllä meidän tähänastiset kissammekin Miuku ja Kurnauskis elivät ihan viidentoista vuoden ikään asti, vaikka ne söi noita pojan kalastamia ahvenia ja sitä Kitekatin vihreässä pussissa olevaa ruokaa. Ne nappulathan ovat kivan värikkäitäkin!"
***
"Hetkinen, kuinka monta prosenttia tässä ruoassa nyt on proteiinia, entä tuota tuhkaa? Tässähän on puoli prosenttia vähemmän rasvaa kuin tuossa toisessa, tätä me nyt kyllä ostetaan meidän Bianca-Annicah-Charlotelle ettei pääse masu pömpistymään! Meidän ruokasuunnitelmamme on, että joka kolmas päivä se saa tätä ruokaa, joka kolmas tuota toista ja joka kolmas se saa tuota Australiasta tilattua tuoretta kengurunlihaa. Meidän mussukallemme vain parasta!"
Tämä oli siis rankkaa yleistystä ja stereotypiointia. Mielestäni molemmat ääripäät ovat turhan jyrkkiä. Kissan ruokavaliosta ei tarvitse tehdä ydinfysiikkaa koska sitä se ei ole, mutta oikeanlainen ruoka edesauttaa hyvin pitkälti kissan terveyttä.
Lähdetään siitä, että kissa on puhdas lihansyöjä. Kissa ei tarvitse kaurapuuroa elääkseen pidempään, kuten ennen vanhaan uskottiin. On totta, että kun villikissa pyydystää hiiren, sen mahalaukussa voi olla vihanneksia, jotka kissa myös syö. Tuo on kuitenkin koko ruoasta niin pieni osa, että kissa pärjää ilman sitä. Hieman kasviksia ei kuitenkaan tee haittaa.
Pitäisikö sitten kissan syödä pelkkää raakaa lihaa? Kissa voi syödä vain raakaa lihaa, jos sille annetaan lisäksi vitamiineja. Vitamiinit ovat kissallekin hyvin tärkeitä, eikä niitä sovi unohtaa. Kissan barffauksesta voit lukea lisää esimerkiksi täältä.
Millainen teollinen ruoka sitten on kissalle hyvää? Sellainen, jonka ainesosaluettelossa ei lue viljoja, kasviperäisiä sivutuotteita, kasviproteiinitiivisteitä, sokereita tai suolaa. Kissa ei tarvitse mitään noista, ja esimerkiksi sokeria käytetään parantamaan ruoan väriä. Vilja on ruoassa vain täyteaine, koska se on halvempaa kuin liha. Usein markettiruoista löytyy myös väriaineita, jotta sateenkaaren väreissä hohtavat nappulat näyttäisivät ihmisen mielestä herkullisemmilta. Kissa ei välitä siitä, minkä väristä muonaa se suuhunsa pistää.
Osa märkäruoista on täydennysravintoja, ja suurin osa täysravintoja. Ero näissä on se, että täydennysravinto on usein pelkkää lihaa ja lientä, eikä siihen ole lisätty vitamiineja. Täysravinnossa taas on kaikki kissan tarvitsemat vitamiinit. Näitä ruokia on siis hyvä vuorotella, tai antaa täydennysravinnon kanssa vitamiinilisää.
Kuten sanottu, mielestäni ruokinta ei ole eikä siitä tarvitse tehdä ydinfysiikkaa. Kissa pärjää paremmin kuin hyvin, jos se saa sekä märkä- että kuivaruokaa ja mieluusti välillä raakaa lihaa, joka pitää hampaat kunnossa. Jos ruoista vähintään puolet on teollista, kissa ei tarvitse vitamiinilisiä.
Eikä kissa siihen kuole, jos se syö vähän aikaa Kitekattia tai varastaa lauantai-iltana kulhosta yhden sipsin. Myöskään kaikkien kissanomistajien ei tarvitse syöttää kissalleen kaikista kalleinta ruokaa.
Meidän kissamme syövät Royal Caninin kuivaruokaa, koska kaikki kuivaruoat joissa on erittäin suuri lihaprosentti, saa joillekin kissoille mahan aivan sekaisin. Royal Canin ei ole parasta mahdollista kissanruokaa, mutta se sopii kaikille kissoillemme. Märkäruokana kissat saavat Mjauta ja Animonda Carnya, koska ovat melko halpoja ja niitä saa suurissa paketeissa - ruokaa kun menee se 400g paketti kerralla tässä taloudessa.
Nämä asiat ovat vain omia mielipiteitäni, eikä niistä siis kannata ottaa itseensä. :)
Pidetään kissoistamme huolta! ♥
